"Se on minunminunminun!" Resurssiaggressiivisuuden paluu

Tai no onhan se ollut siellä jatkuvasti, häilyvän pinnan alla valmiina nostamaan päätään. Olin varautunut siihen että tämä muodostaisi koirien välille jännitettä puruluiden ja muiden makupalojen osalta. Yhteiselo kuitenkin sujuu melko ongelmitta tämän osalta ja ovat jo melkoisen läheisiä keskenään.

Sitten tulivat uudet säännöt ja niiden myötä Käpy on selvästi hämillään ja epävarma asemastaan perheessä. Käpy nähtävästi pelkää menettävänsä elämänsä tärkeimmän asian: minut.

Käpy ei siedä enää Pepeä lähelle silloin kun on itse huomion keskipisteenä. Jos Pepe tulee liian lähelle Käpy hyökkää. Tämä on tietenkin aiheuttanut hämmennystä Pepe paralle, eikä poika osaa oikein lukea noita äkkinäisiä vaaran merkkejä. Pepe ei halua koskaan tapella vaan yrittää parhaansa mukaan päästä pakoon. Tämä tarkoittaa välillä hurjaa takaa-ajo rallia, ennenkuin ehdin napata Käpyn kiinni.

Käpy ei paljoa etukäteen varoittele. Nuo varoitukset ovat melko huomaamattomia ja nopeita ennen hyökkäystä, joten aikaa reagoida on muutama sekuntti. Muutama päivä sitten rapsuttelin Käpyä sohvalla ja Pepekin olisi halunnut osallistua. Pepe ehti hipaista kuonolla sohvaa kun Käpy jo syöksyi salamana päälle. Pepe ehti paeta noin kaksi metriä ennen kuin Käpy sai kiinni. Käpy käytti ilmateitä hyökkäyksessä, eli yhdellä loikalla sohvalta nojatuoliin ja siitä Pepen kimppuun. Pepe kiljui paniikissa ja minä, joka en kannata fyysistä kurittamista tartuin Käpyä niskavilloista ja raahasin makuuhuoneeseen. Vedin oven kiinni ja jätin Käpyn yksin noin tunniksi. Kadunko tätä? Kyllä. Vähempikin olisi varmasti riittänyt. Olin vaan niin raivoissani kuinka sikamaisesti Käpy hyökkäsi Pepen kimppuun vaikka Pepe yritti kaikin tavoin välttää tappelun. Yritän siis jatkossa välttää alentumasta koirani tasolle.

Eilen sohvalla Käpy oli taas rapsutuksia hakemassa ja mieheni istui toisella puolellani. Pepekin halusi huomiota, joten poju kiipesi mieheni, eli "papan" viereen hakemaan rapsutuksia. Tästähän Käpy ei taas tykännyt yhtään! Olen kuitenkin nyt oppinut tietämään nämä uudet tilanteet ja sain pideltyä raivottareni aisoissa. Rapsuttelin ja rauhoittelin Käpyä pidellen sitä samalla napakassa otteessani. Jos olisin hellittänyt yhtään olisi ollut taas Pepen kimpussa. Pepe puolestaan ei hellittänyt paikkansa suhteen vaan tunki tyytyväisenä papan syliin samalla hieman varauksellisesti Käpyä katsellen. Käpyä tämä tietysti ärsytti suunnattomasti, koska papa on myös 100% Käpyn, EI Pepen! Rauhoittui sitten kuitenkin kun rapsuttelin ja hyssyttelin joten uskalsin höllätä otetta. Ei hyökännyt ja rentoutui hiljalleen kun huomasi ettei Pepe vaaranna huomiota tilanteessa.

Vältän nyt itse sohvalla istumista tuon jännitteen vuoksi. En voi tosiaan kieltää koko sohvaa Käpyltä, koska se vasta aiheuttaisikin hämmennystä ja epävarmuutta. Koirien ollessa nyt kaksin sohvalla kaikki on hyvin. Ja joo ei en istu itse lattialla sentään vaan minulla on mukava nojatuoli. Eiköhän tämä Käpyn resurssiaggressiivisuus pian hellitä kun huomaa ettei mitään hätää ole.