(Toivottavasti) viimeinen kerta

Shelttimme Uskon jälkeen Käpystä tuli ainoa koiramme kolme päivää ennen vuoden iän saavuttamista. Usko oli elämäni koira eikä niitä saappaita noin vaan täytetä. Sydämeeni jäi valtava aukko, jota yritin täyttää antamalla Käpylle kaiken sen rakkauden ja huomion. Ehkä vähän liikaakin.

Meille muutti itsenäisyyspäivänä toinen pampai, 7 vuotias kastroitu uros. Toisin kuin odotin Käpy ei ottanutkaan asiaa ihan niin hyvin vaan on selvästi ollut epävarma asemastaan.

Kuten aikaisemmin kirjoitin väsyneenä ja etenkin syvään uneen vaipuneena Käpystä tulee arvaamaton tapaus. Olen nyt itse nimittänyt tätä Dr Jekyll ja Mr Hyde -syndroomaksi. Hereillä ollessaan on ihana iloinen pusutyttö joka ei halua kenellekään pahaa. Sitten kun silmät umpeutuvat ja Käpy vaipuu uneen jokin muuttuu vahvasti. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä, sen kaikki varmasti tietävät. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että jos nukkuvaan koiraan koskee se saattaa purra. Käpylle riittää liike ärsyke noin metrin säteellä. Eli jos Käpy on sikeässä unessa jossain lähellä täytyy ensin lausua nimi, jotta herää.

Nyt Tammikuussa eräänä lauantai-iltana pahin virhe tapahtui ja Käpy nukahti elokuvaa katsoessa syliini. Minun olisi pitänyt tajuta. Olin kuitenkin uppoutunut elokuvaan. Kaikki kuukauden aikana kerätty stressi ja yllättävä säpsähdys siten että naamani oli noin 30 cm päässä johti tähän tulokseen.