Kuin kobra

Pieni amerikanpaimenkoira on polveutunut suoraan australianpaimenkoirasta. Niin hyvässä kuin pahassa. Seuraavaksi lainaus on sivustolta:

https://www.shepmates.net/Shepmate's%20meilleko%20aussie%202.htm

"Vahtiminen näkyy erittäin vahvasti aussien luonteessa yhä tänäkin päivänä. Aussiella on hyvin vahva reviirin ja oman omaisuuden puolustamistarve, joka saattaa riistäytyä käsistä, jos ohjaaja ei tiedosta asiaa ajoissa. Tänä päivänä on hyvin tyypillistä nähdä aussie, joka räyhää ohikulkeville koirille ja ihmisille, puolustaa autoaan ja asuntoaan raivoisasti, eikä tunnu tulevan toimeen vieraiden ihmisten tai koirien kanssa.

Aussie saattaa muodostua ongelmaksi myös oman perheen sisällä, jos sen annetaan liiaksi päättää omista asioistaan ja sille sallitaan liikaa vapauksia tai sitä ei ole kunnolla sosiaalistettu. Koira voi alkaa murisemaan perheenjäsenille, se vahtii makuupaikkaansa, ruokakuppiaan ja lelujaan, perheen lapset eivät uskalla tulla yksin kotiin koulusta, eikä tovereilla ole mitään asiaa vierailulle, silloin kun koira on paikalla. Monissa perheissä tilanne on kärjistynyt siihen saakka, että koira näykkää tai puree omaa perheenjäsentään tai vierailulla olevaa tuttavaa."

Oikeissa käsissä molemmat rodut ovat mahtavia, mutta väärä yksilö väärässä perheessä voi muodostaa yllä mainittuja ongelmia. Käpy on saanut meillä lempinimen kobra sillä havahtuessaan sikeästä unesta nappaa helposti kiinni. Yleensä ei kovaa, harvemmin seuraa muuta kuin pieni kipeä näykkäisy. Tähän auttaa yleensä nimen sanominen ääneen ennen liikettä, mutta aina ei ehdi huomata lähistöllä nukkuvaa pampaita.

Tosin sekä minä että mieheni olemme saaneet pienet jäljet nenään kun Käpy on nukahtanut sohvalle ja naama on sitten ollut se ensimmäinen iskuetäisyydellä oleva asia.

Ei näin!