Resurssiaggressiivisuus

"Resurssiaggressiivisuuteen liittyy monia eri tekijöitä. Toisille koirille se voi tarkoittaa jonkin konkreettisen esineen puolustamista (luu, lelu, ruoka), toiselle oman tilan tai omistajan puolustamista (ei halua ihmisen/eläimen lähestyvän) tai oman lepo- tai makuupaikan puolustamista. Eli se liittyy tilanteisiin, joissa koira puolustaa jotain sen hallussa olevaa asiaa tai pelkää menettävänsä tilanteen kontrollin."

Lähde: https://dogscent.fi/blog/resurssiaggressiivisuus-osa-1-ihmiseen-kohdistuva-aggressio/

Käpyllä tämä tuli esille jo heti ensimmäisinä päivinä. Pieni pentu puolusti raivokkaasti ruokakuppiaan. Onneksi minulla oli asiasta kokemusta jo ennestään. Tämä saatiin pois ihan sillä että ruokin pentua suoraan kädestä tai pitelin ruokakuppia samalla silitellen rauhoittavasti. Sama koski luita ja muitakin herkkuja. Nykyään saa olla melkoinen herkku etten saisi ottaa sitä pois. Kuten syksyllä löytynyt jäniksen jalka. Alkuun yritin, mutta sitten mietin ettei ole sen arvoista lähteä taistelemaan asiasta, etenkin kun minulla ei ollut tarjota mitään jäniksen jalkaa parempaa herkkua. Olihan se myös luomua lähiruokaa suoraan metsästä. 

Resurssiaggressiivisuus kannattaa ottaa hyvin vakavasti. Ensimmäisellä koirallani niin ei osattu tehdä, ainakaan oikein vaan -90 luvun oppien mukaan koira oli aggressiivinen ja mielenvikainen pyrkien lauman johtajaksi. Ensimmäistä koiraani siis rankaistiin tästä käytöksestä, joka vain vahvisti asiaa. Lopulta ei voinut koskaan tietää milloin hyökkää ja mistä syystä, resurssi kun saattoi olla vaikka joku vanha lattialla lojuva sukka.