Purrako vai eikö, siinä pulma

Lisää resurssiaggressiivisuudesta. Eilen oli herkkupäivä, eli koirat saivat uudet luut. Pepe on sellainen ahmatti että herkut (ja välillä melkein sormetkin) menee hetkessä. Käpy taas nautiskelee, jemmailee ja jos menee painemittari taas punaiselle kenelläkään ei ole lupaa liikkua. Eilen juoksi metrin matkan luultaan vain näykätäkseen miestäni, joka istui nojatuolissa katsellen telkkaria. Se mikä asian aiheutti oli taas asennon vaihtaminen tuolissa.

Luu lähti heti kaappiin tämän jälkeen. Asiasta ei tapeltu, mutta ei myöskään neuvoteltu. Tai neuvoteltiin sen verran että antaako luunsa vai käytänkö kryptoniittia. Ne joille Teräsmies on tuttu muistavat varmaan että tämän ainoa heikkous on kryptoniitti niminen kivi(?). Meillä ei ole oikeaa kryptoniittia, eikä edes kiveä. Käpyn kryptoniitti on violetti suihkepullo, missä on huoneenlämpöistä vettä. Eli noh, osoitin vesipullolla kohti koirani päätä asenteella "pudota se luu tai ammun"

Viimeistään nyt lienee selvää että olen hullu koiranainen, mutta konstit on monet ja tämä tilanne oli taas sellainen missä oli kohonnut riski saada uusia puremahaavoja. Olisin toki voinut hoitaa asian kokonaan positiivisen kautta, hakea kaapista paremman herkun ja näin tehdä vaihtokauppa luusta. Niin olisin tehnytkin, jos muutama sekunti aiemmin ei olisi näykännyt viatonta osapuolta nilkasta. Vanhoilla opeilla olisin voinut syöksyä koiran kimppuun, repiä luun väkisin ja alistaa koiran kurkusta kiinni pitäen, jotta tietää kuka on pomo! Väkivaltaan en kuitenkaan lähde vaan yritän hoitaa asiat vaihdoilla ja noh, uhkaamalla huoneenlämpöisellä vedellä.

Takaisin tilanteeseen. Käpy katsoi minuun ja vesipulloon sen näköisenä että arvioi tilannetta; puolustanko luutani ja taistelen siitä tuon hullun naisen kanssa vai luovunko aarteestani. Muutama sekunti siinä vaan tuijotettiin toisiamme. Sitten mukisematta sain ottaa luun suoraan suusta. Heti kun luu oli kädessäni alkoi bileet! Kehuin vuolaasti miten hieno koira ja yhdessä käytiin viemässä luu kaappiin. Palkkioksi sai vielä pari herkkupalaa. Tilanne oli lauennut ja hetki sitten resurssiaan puolustava koirani rentoutui taas.